Ihmisiä, joita olen tavannut:
- Pari paikallista professoria, jotka pitivät aivan mahtavat esimerkit siitä, miten presiksiä ei kannata pitää. Toinen luetteli meille proffia ja näiden tutkimusaiheita kalvoilta, joissa oli pientä tekstiä portugaliksi ja toinen katsoi velvollisuudekseen lukea kalvoiltaan jokaisen sanan - ja oli copypastennut kalvoille puolisivua artikkeli-quoteja. Oli ainakin hauskaa!
Kauniita asioita, joita olen kokenut:
- "I've had the chance to visit Finland and I've been to Otaniemi, one of the most beautiful places in the world."
- Tekijöiden symbolisista omakuvaluonnoksista Juhon johdolla koostettu collective painting -teos
- Muuri, johon oli graffitoitu apokalyptisen harmaita kerrostaloja ja niiden takana näkyvät aidot apokalyptisen harmaat kerrostalot
Pelejä, joita olen pelannut:
- Hionut presistä, yrittänyt ladata sen ajoissa ja pitää aiempaa havainnollisemmin ja sulavammin (ainakin vikassa epäonnistuin, koska en ehkä valmistautunut niin täysillä)
Asioita, joita olen oivaltanut/oppinut:
- Varmin tapa piilottaa murhakohteen ruumis on laittaa se todella avoimesti näkyville, jolloin kukaan ei näe siinä mitään outoa eikä syytä huolestua (Adamsia lainaten "somebody elses problem -suojakilpi").
- Että eläinten oikeudet ja eläinten kokema tuska ovat haastavia moraalisia kysymyksiä. Varsinkin, jos oma moraali pohjautuu puhtaasti ihmisten onnellisuuden optimointiin. Voiko eläin olla "onnellinen" ja mitkä eläimet kokevat mielekkyyttä tai arvoa asioille - ja omalle olemassaololleen
Muuta outoa:
- Ruumis yliopiston välikattoverkossa. Aito vai feikki, ei voi tietää, mutta kengät sillä oli ja nauhat auki. Jännintä se, että kukaan ei tiennyt, miksi se siellä, mutta kaikki olettivat tilataiteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti