maanantai 27. helmikuuta 2012

31.1.-2.2.2012 Dunedin, Uusi-Seelanti


Ihmisiä, joita olen tavannut:
- Brittihomopoika (lopulta tultiin siihen tulokseen, että poika sen täytyi olla), joka teki homoudestaan niinkin ison jutun, että onnistui ärsyttämään paria saksalaista riitaan asti ja jonka bravuuri oli varsin värikäs suklaakakku - ihan hyvä kyl.

Kauniita asioita, joita olen kokenut:
- Kupariset käymisastiat ja putket Speight'sin panimossa
- Jotkin Speight'sin oluet maistelussa panimokierroksen jälkeen
- Näkymä lahdelle Otago-niemimaalta
- Kalliomuodostumat Tunnel Beachilla
- Maailman jyrkin katu, kaikessa suoruudessaan ja yksinkertaisuudesssaan

Pelejä, joita olen pelannut:
- Pyöräillyt ja taluttanut piiiitkää mäkeä ylös kohti Lanarch Castela Otagoniemimaalla
- Laskeskellut luovutustappioita keskimääräisen ostohinnan mukaan Excelillä - hukkaan meni sekin, kun FIFO:t löyty lopulta raporteista

Asioita, joita olen oivaltanut/oppinut:
- Että Cadburyn suklaa on yhä (kuten 20v takaa muistin) aika keskinkertaista
- Että hyvä olut ei aina ole kallista. Speight's:illä on aika hyvä valikoima!
- Että ennen vanhaan tynnyrintekijän (cooper) homma oli todella vaativa ja arvostettu homma ja että merkittävillä panimoilla oli oma tynnyrintekijänsä...
-...ja että tynnyrintekijät ja muut panimotyöntekijät saivat pitkään juoda duunissa (kunnes joskus viime vuosisadan puolessa välissä työterveysviranoimaset sanoi, että ei) ja tämänkin jälkeen saivat ison osan palkasta oluena
- Paljon muuta mielenkiintoista oluttriviaa

Muuta outoa:
- Että proteiinit tuntuu katoavan hostelleissa yllättävän helposti


Otago Peninsulan rajaamaan lahtea


nää kaks vikaa siis tunnel beachin seutua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti